SUOMEN MENSA RY |
Suomen Mensa ry pyrkii vuosittain palkitsemaan huomionosoituksella yhteiskunnallisesti ansioituneen henkilön, ryhmän tai yhteisön, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt niitä asioita, joiden puolesta Mensa toimii. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi lahjakkuuden tai älykkyyden tunnistaminen, käyttö tai kouluttaminen. Palkinnon myöntämisestä päättää Suomen Mensa ry:n hallitus stipendilautakunnan ehdotuksesta. Yhdistyksen jäsenistö tekee vuosittain ehdotuksia palkittavista.
Nykymuotoisena Mensa-palkintoa ryhdyttiin jakamaan vuonna 2003, sitä ennen valittiin ”Vuoden henkilö” tai ”Vuoden älykkö”.
Tähän mennessä on jaettu seuraavat palkinnot:
Kari Enqvist on toiminut kosmologian professorina Helsingin yliopistossa vuodesta 2001 ja vuonna 2010 hänet nimettiin viisivuotiseen akatemiaprofessorin virkaan. Akateemisen uransa aikana hän on ollut mukana yli 200 tieteellisessä julkaisussa, joita on siteerattu muissa julkaisuissa noin 7400 kertaa.
Korkeatasoisen ja laajan akateemisen uransa lisäksi Enqvist on levittänyt tietoa kansantajuistamalla monia vaikeina pidettyjä luonnontieteellisiä ilmiöitä. Hän on julkaissut useita tiedettä popularisoivia tietokirjoja, joista ”Olemisen porteilla” sai Tieto-Finlandia -palkinnon vuonna 1999. Enqvist on myös esiintynyt useissa televisio-ohjelmissa ja esitelmöinyt laajasti.
Enqvist itse kokee tieteen kansantajuistamisen tärkeänä: ”Taustalla on vanha valistuksen ajan perusajatus, että tieto ja tiedon lisääminen itsessään on hyvästä. Toisaalta tiedon välittämistä vielä tärkeämpää on sellaisen emootion välittäminen, että tiede ja tietäminen on kiinnostavaa ja hauskaa. Se voi olla jotain, joka antaa jokaiselle ihmiselle elämyksiä ja avaa mahdollisuuksia maailmankuvan rakentamiseen.”
Kirjoissaan ja esiintymisissään Enqvist kannustaa ihmisiä aktiivisesti ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, eli käyttämään omia aivojaan ja mielikuvitustaan. Näin hän tulee toteuttaneeksi Mensan perusajatusta älykkyyden käyttämisestä ihmiskunnan hyväksi. Suomen Mensa ry arvostaa Kari Enqvistin työtä ja haluaa siksi antaa hänelle tämän julkisen tunnustuksen.
Professori Hernesniemi toimii ylilääkärinä Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan neurokirurgian klinikalla, ja on tunnettu osaamisestaan vaikeiden aivojen verisuoniepämuodostumien ja kasvainten leikkaushoidossa. Hän on kehittänyt monia leikkausmenetelmiä, joiden avulla entistä useampi on saanut mahdollisuuden jatkaa aktiivista elämäänsä.
Hernesniemi hyödyntää työssään erityislaatuista osaamistaan tarmokkaasti. Hän on kehittänyt omia taitojaan johdonmukaisesti vuosikymmeniä suorittaen aivokirurgian vaativimpia leikkauksia tuhansittain erinomaisin tuloksin.
Hernesniemi jakaa tietoaan ja siirtää osaamistaan tulevaisuuden tekijöille. Hän kouluttaa jatkuvasti alan huippukirurgeja eri puolilla maailmaa ja isännöi säännöllisesti kansainvälisiä koulutuksia HYKS:n neurokirurgian klinikalla Töölön sairaalassa. Vuodesta 1997 on HYKS:n Neurokirurgian Klinikalla vieraillut 1500 ulkomaalaista neurokirurgia. Juha Hernesniemi on maailman johtavien neurokirurgien järjestön World Academy of Neurological Surgeons perustajajäsen.
Hernesniemi on neurokirurgina maailman huipputasoa ja hänen työnsä on maailmanlaajuisesti merkittävää neurokirurgian kehityksessä. Suomen Mensa ry arvostaa neurokirurgi Juha Hernesniemen työtä ja haluaa siksi antaa hänelle julkisen tunnustuksen.
Palkinto annettiin Neil Hardwickille tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Hardwick on moniosaaja, joka on kuvannut suomalaista kulttuuria syvällisesti, terävästi ja lämmöllä lukuisissa näytelmissä, kirjoissa ja elokuvissa. Suomen Mensa arvostaa suuresti Neil Hardwickin elämäntyötä ja tahtoo siksi myöntää hänelle julkisen tunnustuksen.
Taneli Heikka ja Katja Boxberg ovat kirjassaan ’Lumedemokratia’ esittäneet terävää, raikasta ja kuvia kumartamatonta yhteiskuntakritiikkiä suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Kirjoittajat eivät ole kritiikissään olleet minkään aatesuunnan puolella, vaan ovat tarkastelleet suomalaisen yhteiskunnan taloudellisia ja yhteiskunnallisia rakenteita puolueettomasti. Kirjoittajien kritiikki ei ole vain arvostelua, vaan se on rakentavaa ja siinä esitetään monia toteuttamiskelpoisia parannusehdotuksia. Kirja on kuin raikas tuulahdus, joka tuulettaa ummehtunutta ilmapiiriä.
Suomen Mensa ry katsoo Heikan ja Boxbergin käyttäneen älykkyyttään ’Lumedemokratiassa’ yhteiskunnallisten epäkohtien, niiden syiden ja seurausten analysointiin. Mensa järjestönä ei ota kantaa poliittisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin. Tässä tapauksessa haluamme tunnustaa rohkean ja poikkeuksellisen lähestymistavan asiaan, joka edesauttaa yhtä Mensan perusajatusta: älykkyyden käyttöä ihmisyyden hyväksi.
Suomen Mensa ry on 1.11.2008 Lahdessa pidetyssä syyskokouksessaan palkinnut Vesa Nissisen vuosittain jaettavalla Mensa-palkinnolla. Everstiluutnantti, kasvatustieteen tohtori Nissinen sai palkinnon ansioistaan johtajuuden ja esimiestyön kehittäjänä.
Vesa Nissinen tunnetaan syväjohtajuuden kehittäjänä. Nissisen elämäntyön perusteina ovat luottamuksen, innostuksen, arvostuksen ja oppimisen arvot. Niin nykyisissä tehtävissään Maanpuolustuskorkeakoulun Koulutustaidon laitoksen johtajana kuin lukuisissa muissakin yhteisöissä Nissinen on edistänyt näiden arvojen toteutumista sekä korostanut jatkuvan oppimisen ja vuorovaikutuksen tärkeyttä organisaation toiminnalle. Helsinkiläinen Nissinen toimii virkatyönsä ohella myös hallituksen puheenjohtajana ja päävalmentajana Deep Lead Oy:ssä sekä Lapin Yliopiston johtamisen ja esimiesvalmennuksen dosenttina.
Suomen Mensa ry tahtoo palkita Nissisen pitkäaikaisesta työstään, koska Nissinen on onnistunut nostamaan ihmisten yksilöllisen kohtaamisen yhdeksi tärkeäksi osaksi esimiestyötä. Lähes jokainen aikuinen on jollakin elämänsä osa-alueella tekemisissä johtajien ja esimiesten kanssa. Inhimillisyyden tuominen osaksi onnistunutta esimiestyötä tukee erinomaisesti yhtä Mensan päätavoitetta: älykkyyden kehittämistä ihmisyyden hyväksi.
”Olen työssäni tavannut kymmenittäin johtamiseen liittyviä ismejä. Poikkeuksellisesti juuri Nissisen mallissa ihminen joutuu syvällisesti tarkastelemaan omaa itseään, tunnustamaan omat virheensä ja sitä kautta pyrkimään kehittymään ei ainoastaan johtajana vaan myös ihmisenä” toteaa Suomen Mensan puheenjohtaja Lasse Henritius. ”Parasta on, kun ihminen oppii oppimista. Tähän voivat antaa esimerkkinsä niin johtaja, työyhteisön esimies, perheenisä ja -äiti kuin luokanopettajakin – oikeastaan kuka tahansa vain muistamalla, että toinen ihminen on erilainen, hänen näkemyksensä ovat tärkeitä ja että potentiaalia on paljon jokaisessa meistä. Ihmisten välisestä avoimesta vuorovaikutuksesta seuraa todellinen oppiminen” jatkaa Henritius.
Vesa Nissinen korostaa työssään koko työyhteisön yhteistä vastuuta. Esimies ei ole yli-ihminen, eikä pysty yksin luomaan rakentavaa vuorovaikutusta. Jokaisen on oivallettava oma vastuunsa vuorovaikutuksesta ja sen tuottamista vaikutuksista omassa lähiympäristössään. Yhteisö on vahvimmillaan silloin, kun sen jokaisella jäsenellä on oma tärkeä roolinsa siinä. Johtajuuden ensisijainen tavoite on saada voimavarat käyttöön jokaisesta yksilöstä.
”Syväjohtaminen on selkeä, mutta äärimmäisen vaativa näkökulma ihmisenä olemiseen ja toimimiseen. Sitä ei voi soveltaa ”puolivaloilla” tai muun ohella”, sanoo Vesa Nissinen. Syväjohtaminen toimii vain silloin, kun siihen uskaltaa heittäytyä täydellisesti – ja se ei ole helppoa. ”Deep Lead perustettiin aikanaan mahdollistamaan tärkeimmän tavoitteemme toteuttaminen, eli suomalaisen yhteiskunnan menestyksen varmistaminen kehittämällä valmiuksia tavoitteelliseen vuorovaikutukseen. Mensa-palkinto on mielestäni osoitus siitä, että laajan valmentajakuntamme työ, sen laatu ja tarkoitus on ymmärretty oikein. Syväjohtamisen soveltaminen myös puolustusvoimien johtajakoulutuksessa antaa osaltaan suomalaiselle nuorisolle mahdollisuuden vapautua menneisyyden myyteistä” jatkaa Nissinen. ”Oppiminen ja ihmisten välinen vuorovaikutus ovat koko elämän mittakaavassa työn, perheen ja onnellisuuden polttopisteessä.”
Yksinäinen, sokea vanhus rakentaa puutarhan korkealle kalliolle, räjäyttää kallioon perunakellarille paikan tai soutaa merellä tietäen täsmälleen, mihin on menossa. Mahdotontako? Ei Johan Venniselle, joka näkee elämänsä vastoinkäymiset haasteina ja mahdollisuuksina.
Suomen Mensa ry pyrkii vuosittain palkitsemaan huomionosoituksella yhteiskunnallisesti ansioituneen henkilön, ryhmän tai yhteisön, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt Mensan tärkeinä pitämiä asioita. Vuoden 2007 palkinnon saa Johan Venninen, joka on pystynyt älykkyyttään käyttäen tekemään elämästään itsensä näköistä monista vastoinkäymisistä huolimatta.
Johan Venninen syntyi vuonna 1909 köyhään perheeseen, eikä hänellä ollut mahdollisuutta käydä kouluja. Tapaturmat veivät näönkin lopullisesti 1950-luvun taitteessa. Tästä huolimatta Venninen kouluttautui hierojaksi ja on elänyt täyttä elämää työnsä ja harrastustensa parissa.
Itsensä näköisen elämän rakentaminen on vaatinut Venniseltä poikkeuksellista kekseliäisyyttä ja ongelmien ratkaisukykyä. Kun myyrät haittasivat kasvimaan pitoa, niin hän päätti rakentaa kasvimaan korkean kallion laelle. Mullan kantaminen ylös kalliolle oli kuitenkin vanhukselle työläs tehtävä, joten hän päätti suunnitella ja rakentaa sitä varten vinssin. Perunakellaria varten Venninen räjäytti kallioon tilan, josta tulikin lopulta monen huoneen varasto. Erään räjäytyksen jälkeen selvisi, että hän oli puhkaissut vesisuonen. No, Venninen päätti rakentaa paikalle kaivon. Merellä suunnistamiseen Venninen käyttää apunaan mm. radiolähettimien signaalien katvealueita. Kotirannan läheisyyden ja suunnan hän tietää kahden omatekoisen äänilähteen avulla.
Johan Venninen on erinomainen esimerkki siitä, miten älykkyyttä voi käyttää hyvän, itsensä näköisen elämänsä rakentamiseen ja vastoinkäymisten voittamiseen.
Kilpi ja Wetzell ovat omien toimiensa ohessa suunnitelleet ja tuottaneet kaksi sanomallisesti merkittävää TV-filmiä: Viimeinen kaahaus ja Piispaa kyydissä.
Erityisen merkittävä ansio on elokuvalla Viimeinen kaahaus. Sen alkusysäyksenä oli 24.8.2002 Kuopion Väinölänniemellä tapahtunut, kuolemaan johtanut auto-onnettomuus. Elokuva puuttuu vakavaan, pohdiskelevaan sävyyn nuorten ajajien järjettömiin ylinopeuksilla ajamisiin. Kaahaukseen liittyvät arvot tulevat jostain, ne periytyvät jätkäporukoissa edelleen ja säilyvät joillain kuljettajilla pitkälle keski-ikään. Kyseessä on kansantaudinomainen ongelma. Joka vuosi noin 100 ihmistä kuolee järjettömän ylinopeuden seurauksena. Vaikeasti vammautuvia on vuosittain satoja.
Kilven ja Wetzellin dokumentti toimii tehokkaasti Suomen Mensan korkealla pitämien arvojen puolesta. Se taistelee järjettömyyttä vastaan ja korostaa yksilön oman ajattelun ja vastuun merkitystä.
Ohjelma Piispaa kyydissä laittaa piispa Wille Riekkisen kohtaamaan arjen pahuuden Kuopion yössä. Ohjelma on pohdiskelevampi ja etsivämpi kuin Viimeinen kaahaus.
Kumpikin näistä ohjelmista osoittaa hyvää älyn käyttöä ja ajattelua, tavallisten ihmisten parissa, arjen keskellä. Viimeinen kaahaus on selkeä vastaus ongelmaan: Mitä tehdä kun nuori ihminen kuolee järjettömässä onnettomuudessa? Kynttilät ja kukat eivät riitä. Pitää löytää keinoja estää mahdollisimman monta vastaavaa onnettomuutta tulevaisuudessa. Siihen tehty ohjelma on sinänsä puhutteleva, tehokas väline. Piispaa kyydissä taas osoittaa, että hyvän ja pahan pohtiminen ei kuulu pelkästään yliopiston tutkijakammioihin tai filosofien norsunluutorneihin vaan arkeen – sinne missä hyvää ja pahaa tapahtuu.
Palkitut eivät ole tyytyneet vain ajelehtimaan tapahtumien mukana ja tarkkailijana. He ovat käyttäneet älyään etsiäkseen vaikeaan ongelmaan ratkaisun ja pohtimalla syvällisesti ihmiselon kannalta tärkeitä arvoja.
Palkintovalinnallaan Suomen Mensa pyrkii nyt kannustamaan suomalaisia oivaltavaan kielenkäyttöön. »Alivaltiosihteeri» on jo vuodesta 1990 jatkuneen julkisen viranhoitonsa aikana käyttänyt hyvää suomen kieltä. Lisäksi se on tapahtunut älykkäästi ja monitasoisella huumorilla, joka on jättänyt tilaa kuuntelijan tai lukijan omillekin oivalluksille. Radio-ohjelman lisäksi Alivaltiosihteerin tekijät Simo Frangén, Pasi Heikura ja Jyrki Liikka ovat koonneet sketsejään kirjoihin, joita on julkaistu yksitoista.
Erilaisten oppijoiden liitto on suomalaisten lukijärjestöjen kattojärjestö. Se on kymmenen vuoden ajan pyrkinyt saada koulumaailman ja yhteiskunnan huomaamaan ns. harmaan oppimisvaikeuden ryhmän, jolla ei ole erityisoppilaan statusta koulumaailmassa. Tuon ryhmän oppimisen pulmien tulisi hoitua tavallisessa luokkatilanteessa.
Oppimisvaikeuksissa ei ole kyse vammasta tai häiriöstä, vaan erilaisesta tavasta oppia, prosessoida tietoa ja hahmottaa asioita. Väestöstä noin 20–25 prosenttia kärsii jonkinasteisista oppimisvaikeuksista.
Mensa-palkinto luovutettiin Suomen Mensan vuosikokouksen yhteydessä Hämeenlinnassa 6. marraskuuta ja sen otti vastaan Erilaisten oppijoiden liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Airi Valkama, joka on ollut alusta asti mukana perustamassa koko lukijärjestötoimintaa Suomeen.
"Lahjakkuutta on monenlaista, koulussa erilaisuus ja kaikki erilaiset lahjakkuuden alueet tulisi huomioida ja ottaa käyttöön voimavaraksi. Tulisi varmistaa se, että kukin voi käydä koulunsa vaurioitta ja saamatta leimaa jo pienenä lapsena," kertoo pitkän uran Yleisradion aikuisopetus- ja dokumenttitoimituksessa tehnyt Valkama.
Erilaisten oppijoiden liitto on ollut tiiviisti mukana muun muassa Lukibussi-kampanjassa, joka on tarjonnut tietoa oppimisvaikeuksista. Bussit ovat kiertäneet vajaan kahden vuoden aikana kaikki Manner-Suomen maakunnat ja keränneet 34 000 vierailijaa. Lukibussien ajatus jatkuu ensi vuonna Lukineuvola-hankkeena. Tarkoituksena on perustaa lukiasiamies, jolta saisi oppimisvaikeuksista kaiken tiedon ja ohjauksen yhdestä pisteestä.
Erilaisten oppijoiden liitto perustettiin vuonna 1994 ja se rekisteröitiin vuonna 2001. Alajaostoja yhdistyksellä on 11 ja perusteilla on muutamia uusiakin. Suomen Erilaisten oppijoiden liitto on ollut vuodesta 2002 jäsenenä eurooppalaisessa lukijärjestössä EDA:ssa (European Dyslexia Association). EDA on perustettu vuonna 1987 ja siihen kuuluu 42 jäsenjärjestöä 27 maasta.
Viimeksi päivitetty 2.5.2013.