Älykkyys on oppimiskykyä ja ongelmanratkaisutaitoa

Älykkyyden osa-alueet korreloivat keskenään

Mitattavien kognitiivisten kykyjen, kuten kielellisen taitavuuden, päässälaskun, loogisen päättelyn sekä tilan- ja liikkeen tajun, on havaittu vastaavan toisiaan hyvin eri henkilöillä. Erilaiset kyvykkyyden lajit siis korreloivat keskenään.

Tätä kognitiivisten kykyjen taustalla vaikuttavaa yhteistä tekijää kutsutaan psykometrisessä älykkyystutkimuksessa yleiseksi älykkyystekijäksi eli g-tekijäksi (general intelligence factor). Kun älykkyystestauksessa keskitytään g-tekijään, voidaan yksilön älykkyyttä mitata varsin tarkasti ja luotettavasti.

Älykkyystestit pyrkivät määrittämään juuri tämän yleisen älykkyystekijän tason ja ilmoittamaan tuloksen ÄO-arvona. Älykkyysosamäärä näyttää korreloivan kohtalaisesti jopa aivojen kokoon ja hermosolujen johtumisnopeuteen.

Älykkyyttä pidetään aivojen perustavanlaatuisena ominaisuutena ja sen voitaisiin sanoa olevan aivojen informaation käsittelyn tehokkuutta tai henkilön yleistä kognitiivista kyvykkyyttä.

Yhteinen tekijä älykkyyttä vaativille tehtäville riippumatta niiden kontekstista (kielellinen, numeerinen, looginen, spatiaalinen jne.) on niiden kognitiivinen monimutkaisuus. Yksimielisyys näyttää vallitsevan siitä, että älykkyyttä ilmentää ainakin päättelykyky, ongelmanratkaisukyky ja abstraktia päättelyä vaativien toimintojen oppimiskyky.

Älykkyyden määritteleminen on haastava tehtävä. Älykkyystutkimuksessa puhutaan yleisestä älykkyystekijästä eli G-tekijästä, johon myös Mensan testauksessa keskitytään.