Älykkyysosamäärä kertoo testattavan henkilön tason suhteessa muuhun väestöön. Älykkyyden täsmällinen mittaaminen on monimutkaisempaa kuin monien muiden taitojen tai ominaisuuksien, mutta älykkyysosamäärä on tiedemaailmassa laajimman hyväksynnän saanut älykkyyden mittari.

Älykkyysosamäärä on yleisälykkyyttä

Psykologian tieteenalaa, jossa psykologisia ominaisuuksia kuten älykkyyttä mitataan tarkoitukseen luotujen vakioitujen mittauskeinojen eli testien avulla, kutsutaan psykometriikaksi.

Koska älykkyys on ominaisuus, jota ei voi suoraan havaita ja mitata yhtä helposti kuin esimerkiksi ihmisen painoa ja pituutta, mitataan älykkyyttä arvioimalla yksilön suorituksia erityisesti tähän tarkoitukseen luotujen tehtävien ratkaisemisessa.

Älykkyyttä mitataan useilla erilaisilla testeillä. Suurin osa älykkyystesteistä pyrkii mittaamaan g-tekijää eli yleistä älykkyyttä. Joillakin testeillä voidaan myös mitata älykkyyden eri osa-alueita (yhtä tai useampaan), jolloin testin tulos on testatun henkilön älykkyysprofiili, josta ilmenevät muun muassa hänen kognitiiviset vahvuusalueensa. Älykkyyden eri osatekijöitä kutsutaan s-tekijöiksi.

Älykkyysosamäärä kertoo tason verrattuna muuhun väestöön

Älykkyystestit ovat kykytestejä, joissa saavutettua tulosta voidaan verrata suuren joukon muita testin suorittaneiden tuloksiin. Pisteytys perustuu persentiileihin. Tuloksia vertaamalla saadaan käsitys siitä, kuinka korkea testattavan yksilön älykkyys on suhteessa muuhun väestöön, ja tulokselle voidaan määritellä ÄO-luku eli älykkyysosamäärä.

Älykkyysosamäärä määritellään siten, että pistemäärää verrataan normaalijakaumaan, jonka keskiarvo on 100. Pistemäärä suhteutetaan testattavan ikään, eli suoritusta verrataan oman ikäryhmän yleiseen suoritustasoon.

Alla näkyvässä kuvassa on esitetty eri älykkyysosamäärien (keskihajonta 15) jakautuminen Gaussin käyrällä:

Yleistä älykkyyttä mittaavien testien muoto voi olla hyvin monenlainen. Yhteistä eri testeille on, että niiden ongelmanratkaisussa tarvitaan tiettyjä yleisen tason komponentteja, joiden esiintyminen todennetaan testien välisellä korrelaatiolla ja testien korrelaatiolla g-tekijään.

Yleistä älykkyyttä mittaaville testeille on ominaista myös standardointi, jonka mukaisesti testin pisteytys ja ÄO-pistemäärä muokataan vastaamaan toisiaan pistemäärän esiintymisfrekvenssin mukaisesti. Tyypillisesti testitehtävät ovat sellaisia, että ne vaativat mahdollisimman vähän ennalta opittuja tietoja tai taitoja.

Yleistä älykkyyttä mittaavia testejä pidetään yleisesti luotettavimpina kuvauksina henkilön älykkyydestä. Suomen Mensan käyttämä älykkyystesti on kulttuurineutraali yleistä älykkyystekijää mittaamaan pyrkivä tasokuviopäättelytesti.